lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulu!

HYvää Joulua kaikille! Nauttikaa, syökää hyvin,älkää kiirehtikö sillä joulu on vain kerran vuodessa.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Kultaakin kalliimmat todelliset ystävät!

Näin himpun vaikeempina aikoina jälleen huomaa keitä ne todelliset ystävät on, ketkä auttaa ja tukee henkisesti.
Onneks on näitä kultakimpaleita koska muuten edelliset kolme viikkoa ois ollu suoraan sanoen perkeleen paljon vaikeemmat vaikka henkisesti tää on edelleen ollu rankkaa. Tästä on kumminkin selvitty ja selvitään tulevaisuudessakin. Tiiänpähän jo sitten keneen apuun ja tukeen voin luottaa.

Edelleen olen koittanut saada asuntoa joulukuntoon mut hiukan huonoin menestyksin koska aikaa menee normi arjen pyöritykseen joten näin 2,5 vuotiaan sekä 1 vuotiaan äitinä voin kertoa, Ei,ei minulle ole ajankäyttö ongelmia tai ainkaan ylimääräistä aikaa.

Toivon vain että tää elämä hiukan taas helpottais.

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulukalenterin eka luukku.

Vaikkakaan fiilikset ei oo kovinkaan mahtavat ole ollut niin puhtini olen laittanut joulun suunnitteluun. Tänään ripustin keittiöön jouluverhon ja kaivelin jouluvaloja,koristeita ja erilaisia tuikkuja.Porkkanat ja lantut odottaa jääkaapissa laatikoksi valmistumista sekä piparkakkutaikina ohjekin on löytnyt joten puuhaa riittää.

Joulua olen sopinut viettäväni osan perheeni kanssa meillä,koska en osaa sanoa miedän perheen tilanteesta vielä pitemmän päälle. Mie sitten väsään kaiken ruuan ja muun joten lähimmäisten rarvitsee vaan tuoda itsensä kera joulu mielen...saa nähdä miten suunnitelmani toteutuu.

Voi sitä lapsen riemua ekasta joulukalenterin luukusta aamulla! Hih oli sitä ihana katsoa ja muistella omia muistoja miten sitä on oottanu.Niin ja tulihan pikku kakkosen jälkeenkin vielä telkkarista joulukalenteri ja tonttu toljanteri. No sekin oli siis katsottava.

Lisää kun siltä tuntuu.

lauantai 26. marraskuuta 2011

kovin allapäin.

Elämän tilanne on tällä haavaa sellannen ettei  tänne jaksa päivittää kuulumia...tapahtuvaa. Ei voi todeta muuta kun että olo on surullinen.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pöh.Jänskää.

Huomenna tutkimus ja katellaan mitä selvii jos selvii mitään. Närästää edelleen ja silleen. Jännittää,mut sinne on mentävä et tietää onko siellä jotain. Unet on menny miten sattuu,mut päikkäreitä ei neiti uhma taaskaan tänään nukkunu. Oh dear mitä kiukkuamista siitäkin seuras. Pumballa taasen tänä ilta lämpöö ja hampaat kiukuttaa kun niitä on jälleen kaks tulossa.

ei oo oikeen erityistä kerrottavaa normi arkea ja odottelua.Palaillaan.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Terve - eikun sairas.

Joo-o meidän perheen sairastelu jatkuu. Pojalla alkava korvatulehdus ja mulla jotain, en osaa sanoa mitä kun ei se lääkärikään oikeen osannu. Elikkäs mie tuli eilen puhuttua norjaa pöntölle helpotuksen huoneessa johon sitten liittyi vertakin. Lähetettä meni etiä päin ja sainpa myös vatsahappoja tasapainottavaa jotain liäkettä kun seuranani on koko aikainen närästys. Piimää on tullut nautittua. Kuumat ruuat kielletty ja tuliset,energia juomat myös. (niillä oon kuittaillu viime aikoina univelka lastiani joten tässä taitaa olla tulos) Tällä haavaa siis muuten normi olo paitti se närästys.

Ja pakkohan mun on täälläkin hehkuttaa kun Pumba on oppinu sanoo itää = lisää ja ooaa = ottaa,omalla tyytillään mut sieltä ne tulee <3 Ihana seurata noitten lasten kasvua, tuntuu ettei pysy itte kohta perässä kun oppiivat nopeasti kaikkee.

Isänpäivää oon tässä suunnitellu mut tällä haavaa kaikki auki tai ainakin kakun ajattelin tehdä mut ois ihanaa tehdä jotain spesiaalia mitä muuten ei välttämättä tuu tehtyä.Jos sitä kehittelis jotain tässä loppu viikosta,rauhassa onneks saa tehdä kun ukko on päivät poissa. Löytö rattaatkin on jo testattu ja meidän poitsu nukku niissä kun härski silli kun isänpäivällahjaa metsästettiin. Sekin siis jo hoidettu joten loppu silausta vaille valmis päivä.

Kaipaus vaan kalvaa rakkaita immeisiä kohtaan jotka jäivät savoon. Ainahan sinne pääsee käymään mut näyttää huonolta tällä haavaa tän meidän perheen sairaskertomuksen kanssa. ihan pyllystä! Mut nyt on pakko vääntäytyä ylös tästä ja suunnattava rauhalliselle iltalenkille ettei hölskyttele liikaa. Joo ja Pikluhan tykkää ihan varmasti osiosta rauhalliselle...voi kahtoo että mikä matamia vaivaa kun kävelee kun kameli,hitaasti mut varmasti....sinne siis. Illan jatkoja.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Syksyistä iltaa.

Päätin päivittää tänne hiukka kuulumisia. Elikkäs ainaskin nyt ensimmäisenä savo on jäänyt taakse ja olemme muuttaneet pääkaupunki seudulle pieneen ihanaan kaupunkiin. Ollaan viihdytty hyvin kun ollaan ennenkin asuttu täällä ja miehen sukulaisia lähikaupungissa niin mikäs täällä olessa.

Seuraavaksi todettakoon et meillä Pumba sairastelee edelleen, johan yks vuotis synttärit meni mut ei poitsulla vieläkään putkia korvissa. Viimesimmällä kertaa päivystyksestä löyty korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus joten taas odotellaan lääkärille pääsyä.

Neiti Uhma taasen on oma itsensä vääntää herjuutta mutta uusimpana plussana on tullu nyt sitten se että neiti ei nukkuis päiväunia ollenkaan. Ihan pyllystä! Kyllä mun mielestä 2,5 v kuuluu nukkua päikkärit koska se tarvii ne ja sen meidän neitistä illalla kyl huomaa ettei oo nukkunu on meinaan ihan persiiseen ammuttu karhu ja kiukuttelee koko aika väsymystään ettei mikään oo hyvin. Joten tämän asian kanssa myös taistelemme päivittäin.

Tässä tällä haavaa ajattelin nyt kertoa tuosta mun hurahtamisesta vanhoihin rattaisiin ja vaunuihin. Joku päivä sitten pongasin kirpparilta emmaljungan vanhat rattaat ja mie tyttö ostin ne koska oli just semmoset mitä olin himoinnu. Ainua vaan et kankaat ehkä joutunee uusimaan jossain vaiheessa mut se on sitten edessä. Tänään vähän puhistelin niitä ja nappasin kännyllä kuvan ni saatta vähän tuntumaa mitä tarkotan. On mulla sitten lisäks vielä vanhat emmaljungan vaunutkin mut niistä tarinaa ja kuvaa joku toinen kerta. Nyt tää mamma suuntaa kahvikupposen ääressä kattomaan bb:tä joten palaillaan ja nyt lupaan päivitellä vähän ahkerammin!

torstai 25. elokuuta 2011

Syksy alkaa saapua :)

Vihdoin on ilmassa sitä syksyn tuntua ajottain,mut se syksyn tuoksu on vielä kadoksissa. Syksyllä on niin ihana ottaa kuppi teetä,kapertyä viltin alle ja lukee jotain hyvää lehteä/kirjaa sekä pääsee tunnelmoimaan kynttilöiden kanssa.

Tässä on myös meidän perhe sairastanu ekan flunsan tälle syksyä,kuumeineen kaikkineen. Huomis aamuna suunnataankin heti aamusta Pumban korvakontrolliin. Toiveissa toki olis että todettaisiin korvat terveeks vaihteeksi. Ja ens kuussa sinne korvapolille. Unettomia öitä siis ollut ja uni velkaa kertyny, Äiti rakas lupautu onneks ottamaan kullanuput yheks yöks ni mie saan sit ainakin kuittailtua univelkoja. On ne äitit vaan parhaita!

Neiti Uhma tuntuu olevan vauhdissa vaikka onkin kipeenä,jaksaa silti äiti hermoja koetella. Tähän liittyen sulatejuusto kuuluu Neitin mielestä keittiön verhoihin eikä leivälle tai suuhun. Ja ruoka maittanu vaihtelevasti,välillä tosi huonosti kun taas välillä ihmettelen et mihin mahaan se lapsi syö. Nukkumiset menny muuten ihan hyvin paitti nyt kipeenä. Herätyshän meillä on joka aamu kello kuusi olipa arki tai viikonloppu mut siihenkin on jo tottunu. Tajuis vaan ite mennä ajoissa nukkuu aina ni ei ois joinakin aamuina tapettu lapamato olo.

Tässä taidankin ottaa neuvosta vaarin ja kömpiä sänkyyn, jos vaikka tänä yönä onnistaisi sen unenkin osalta. Riippuu toki lapsista.



sunnuntai 21. elokuuta 2011

Sunnuntai lööbailua.

Käytiin eilen kavereiden häitä juhlistamassa,lapsien kanssa ei menny ihan putkeen kun molemmilla palo päreet. Eivät jaksaneet olla paikallaan ja kaikki tais muutenkin olla niitten mielestä päin pyllyä. Neiti Uhma sääti kaikkee muuta kun istu paikoillaan ja Pumba oli sitä mieltä että pöytä on tyhjennettävä syöttötuolista käsin. Eli päästiin paikalle mut ei ollu hirveen rennot juhlinnat meidän osalta. Ois voinu mennä paremmin jos kaikki ois nukkunu paremmin edellisenä yönä mut ei. Mut selvittiin kummiski.

Karppaukset jatkuu entisellä linjalla. Paino on tällä hetkellä jumissa mut eiköhän se kohta taas lähde liukumaan alas päite... Aviomieheni munkin on myös alkanu karppaamaan joten melkosen helppoa kun ei tartte silleen erikseen miettiä kuka syö mitäkin. NEiti Uhmallekin on pöperöt maistuneet mut ei häntä pakoteta jotain syömään mikä ei maistu. Kavereita ja sukulaisiakin on innostunut karppauksesta ni vertais tukea ainaskin löytyy :)

Tässä yks päviä kun ystävä perhe kävi meillä kahvilla tein karppipiirakka kokeilun ja hyväähän siitä tuli! Toki täytteet ois voinu olla hieman vähemmän närästystä tuottavia (rasvaisia). Mutta tässä ohje teille lukijoille jos tekin haluatte testata.

Salami-paprika-pekonipiiras

100 g voita
1,5 dl soijajauhoa / ruisjauhoa
1 dl vehnälesettä
2 rkl kylmää vettä
3 dl juustoraastetta 
Salamisuikaleita
Paprikaa
Pekonia
2 kananmunaa
2 dl kermaa
mustapippuria

Nypi voi, jauhot ja leseet keskenään. Lisää kylmä vesi ja 2 dl juustoraasteesta ja sekoita. Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Taytä pohja salamilla,paprikalla ja pekonilla.. Sekoita kerma, mustapippuri ja kananmunat keskenään ja lisää joukkoon loput juustoraasteesta. Kaada seos täytteiden päälle.
200 C - 30 min.




Eipä tässä taas tällä haavaa keksi/muista oliko muutakin kerrottavaa mut ainahan tänne voi lisäillä kun lahopääni muistaa. Joten palaillaan.

lauantai 13. elokuuta 2011

Nautiskelua.

Olen nauttinut viileydestä joka on hellinyt meitä jo jonkin aikaa,myös sateista. Olen nauttinut enemmän energisestä minusta sekä myöskin pienenevästä minusta. Olen nauttinut tulevaisuuden suunnitelmien tekemisestä. Olen nauttinut myöskin Neiti Uhman nukkumaan menojen helppoutumisesta. Olen nauttinut ystävieni seurasta ja elämästä kaiken kaikkiaan mutta olen päätökseni tehnyt muutoksia tarvitaan.

Painon pudotus on lähteny käyntiin ihan kivasti, 4 vko - 7kg ja oon siihen oikeen tyytyväinen koska musta on hyvä että lähtee hitaammin ni ei sitten niin herkästi tule takasin. Karppaus jatkuu,mutta myönnettäköön olen herkutellut muutamia kertoja ja sortunut pakastepitsaan ihan laiskuutta/väsymystä mutta ei tämä karppaus siihen kaadu!

Tämä kuukausi tuntuu  olevan taas liitämistä, juhlia,sovittuja menoja ja asioilla juoksua mutta ei siitä haittaakaan ole, eipähän jouda märehtimään mitään turhanpäiväisiä asioita. Ja lapset voi että rakastan niitä! Välillä tuntui vähän rankemmalta mut nyt tuntuu että kaikki sujuu hyvin. Neiti Uhman nukkumaan menot on helpottanu ja tuntuu EHKÄ että tuo enin uhmakin ois hellittämässä. Omaa tahtoo tytöllä kyllä löytyy muidenkin edestä. Kovasti hän haluaa äitin apuna puuhastella <3 Pumba taasen on oppinut konttaamaan, nousee itse istumaan mut korvatulehduksia tässä on ollu kaiketi muutama. Ens kuussa vihdoin sinne korvapolille! Jospa sitten saatais jotain pitkäaikaisempaa apua.

Parvekekasveista sen verran että innoissani oon niitä istutellu ja vaihtanu ruukuja,multaa mut nyt tuntuu siltä että parvekkeelle kaipais lisää tilaa :D Nii isot puskat jo on,satoakin luvassa. Ensi kesänä ehkä hiukkasen vähemmän,valitsen tarkkaan enkä kokeile kaikkee.

Nyt koitan olla ahkerampi tän bloginikin kanssa,kun saanut tasotettua tätä elämää. Nyt väsy painaa joten vetäydyn hetkeksi tuohon liikkuvia kuvia näyttävän laitteen eteen josta siirtymä sänkyyn. Öitä!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Vähän ollut retuperällä tämä blogini.

Tässäpä on tapahtunut kaikenlaista. Muutto ohi ainakin nyt näin ensimmäisenä tuli mieleen. Neiti Uhma on entisellään,jaksaa siis kiukutella. Tässä kuun alussa Neiti Uhma 2v sairasti ensimmäisen oksennustautinsa, miun mielestä se oli aika hyvin että näinkin pitkään onnistuttiin välttämään sitä. Oli hän melko ressukkana alussa mut siitä se pikku hiljaa piristy. Pumballa taasen menossa ööö... kuudes tai seittemäs korvatulehdus. Ja ne on taas oma luku sinänsä niistä lisää joskus muulloin. Korvalääkärille mennään syyskuussa,toivon todella että tää on ainut tulehdus ennen sitä!

Parvekkeella kasvit on alkanut kukkimaan ja myöskin satoa tulossa näillä näkymin ainakin chileistä ja suippopaprikoista. Tomaatteihin eikä paprikoihin ole vielä kukkasia ilmestynyt. Niitä on myllätty ruukusta toiseen että saa lisää tilaa kasvulle sen sadon toivossa.

Olen alottanut myös oman pienen projekstini jossa tavoitteena on oma hyvinvointi ja plussaa ois toki myös se painonpudotus. Eli olen alkanut karppaamaan, mut täytyy tunnustaa, oon sika huono laskemaan hiilareita -.- No ensimmäinen viikko tuotti tulosta -2kg ja olo on paljon pirteämpi jatkoa siis luvassa. Tään oon ajatellu tehdä vain itseni takia koska ansaitsen terveemmän elämän ja haluan nähdä lasteni kasvavan. Tupakka lakkoni sitten taasen on ihan toinen asia. Se on vähän niiinku tyssänny,sauhuttelen niin että savu varmaan nousee korvistakin välillä mutta vielä sekin loppuu lopullisesti joku päivä.

On tässä miehen kanssa suunniteltu tulevaisuuttakin mut aika näyttää meneekö yhtään mikään suunnitelmien mukaan, niistä ei edes muille puhuta. Oman perheen kannalta ajatellaan kaikki miten meille on parasta.

Kesä,alkaa olla mun inhokki aihe kaikkine helteineen. Odotan NIIIIIIIIIIN syksyä! Syyssateet,pimenevät illat ja kynttilät + pääsee lenkille ihanan tuoksuiseen ja väriseen metsään. Näillä helteillä ei jaksa mitään ylimäärästä, kaikki pakolliset oon tehny ja välillä koittanu luistaa niistäkin mut sehän tunnetuski kusee omaan nilkkaan jossain vaiheessa. Etenkin pyykki vuoret.

No kaipa tässä oli purkautumista jo kerrakseen, enski kertaan. Koitan sillon kertoa kuvin monenlaista.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Sateen tuoma viileys on ihanoo!

Tässä kuussa on ollut helteitä ja hurjan kiire mukamas vaikka kotiäiti oonkin. Aika vaan tuntuu hujahtavan jonnekin, aina sunnuntaisin miettii että siinä se viikko taas hujahti. Viime sunnuntaina nyt sitten juhlittiin Neiti uhman 2 vuotis synttäreitä. Neitosella riitti virtaa ja vauhtia. Oli ihana nähdä kauempanakin asuvia sukulaisia,harmi vaan kun se päivä hujahti niin äkkiä!




Neiti Uhman nukahtamis vaikeudetkin alkaa helpottua,samalla myöskin meidän vanhempien univelat sekä stressi. Tämän jälkeen uskon sen uhmankin menevän jossain vaiheessa ohi. Neiti Uhma tykkää nyt kovasti leikkiä saamillaan lahjoilla,muumimammalla,keittiö setillä ja muumi palapeleillä :)  Sen sijaan Pumba on taas sairastanut korvatulehduksen jälleen ja sitten bonuksena löytyi vielä siitepölyallergia, mut sekin pitää varmasti tutkia jossain vaiheessa. Pieni mies ei turhia valittele vaikka onkin ollut kipeänä,vaan jos olo on ollut tosi kenkku.

Loppu kuussa on sitten se muutto alemmas,voi jesta että ootan sitä! Pääsee tästä saunasta pois...helteiden aikana sisä lämpötila on hivellyt jälleen siellä +34-38 välillä ja kuumempaa kuulemma vielä luvassa.

Täytyy tästä lähteä pakkailemaan seka nauttimaan kun lapset nukkuvat yhtäaikaa :) Palaillaan :)

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Sade päiviä ja irtaantuminen arjesta.

Joops tässä on tullut väliä edellisestä blogi merkinnästä. Johtunee sade päivistä joka laittaa lapset hyppimään seinille,tekemistä riittäis-motivaatio kateissa, oltiin jopa vapaallakin yksi ilta plus yö. Neiti Uhma oli mumman hellässä hoidossa(lue koettelemassa välillä jonkun muun hermoja) ja Pumba pääsi viettämään aikaa kummin luokse yö kylään. Hyvin oli kuulemma molemmilla lapsilla mennyt ja olivat nukkuneet paremmin kun kotona!

Neiti Uhmalla menossa toki uhma ja sitten on ollut jo jonkin aikaa nukahtamis ongelmia. Toisin sanoen Neiti ei nukkuis millään. Virtaa on kun pienessä kylässä! Nyt sitten kokeillaan että vaikuttaako televisio noihin uniin. elikkäs Neiti Uhman hereillä olo aikana töllö pysyy visusti kiinni. Aika näyttää onko vaikutuksia.

Tässä alkaa nyt uhkaavasti lähestyä Neiti Uhman syntymäpäivät ja kesäkuun lopussa ois sitten näillä näkymin muutto. Joten toimintaa ei tule kesäkuusta puuttumaan. Neiti Uhman synttäreillekin on kutsut vielä lähettämäti kun oon ollu vähän hihat tyhjillään,mut tällä viikolla ne pitää saada perille.




Chilit,vielä pienenlaisia.
Kukkaset on kasvaneet ja taimet myös (chili,tomaatti ja paprika) Sain serkkuseltakin vielä uutta chili lajiketta. Tässä voisin ite joku päivä laittaa vihdoin sitä cayannea itämään :) Sitten ei puuttuis enää kun se habanero tai joku muu tulinen.
Paprikaa
Suippopaprikaa

Kirsikkatomaattia ja pikku chili.




perjantai 20. toukokuuta 2011

Jos menee päin p*rsettä tee pannukakku!

Elikkäs meillä ollaan vaihteeksi taas sairasteltu...Neiti Uhma alkaa olla terve,mulla ja ukolla nokka valuttaa mutta Pumba paralla on taas korvatulehdus. Lääkäri sanokin jo että jos seuraavassa korvakontrollissa on vielä tulehdus niin sitten menee suoraan lähete korvalääkärille. Melkeimpä luulen että näin tulee käymään koska minä mieheni ollaan molemmat kärsitty toistuvista korvatulehduksista lapsena. Joten saa nähdä onko putkitus edessä,mutta sen näkee sitten.

Tuossa muutama päivä sitten tein uudestaan niitä ruisleipiä ja tällä kertaa onnistunein tuloksin! Tuli oikeen maittavia,siis ainakin niinku omatekemikseni ! Tässäpä kuvaa ja ohjetta
TAIKINAN "JUURI"

4 Leipäviipaletta
1l Vettä
1l Ruisjauhoja

Ruisleivän teko alkaa taikinan "juuren" valmistuksella. Hanki ruisleipää jolta haluat leipäsi maistuvan, Leikkaa viipaleet ja poista kuori. Murenna leipä palaset kulhoon jonka jälkeen lisää käden lämpöinen vesi. Sekoittele niin kauan kunnes leipä leviää veteen. Lopuksi lisää ruisjauhot  huolellisesti sekoittaen. Peitä taikinakulho liinalla ja anna sen seistä huoneenlämmössä päivän verran. Taikina on sopivasti hapantunut, kun se kuplii ja tuoksuu happamalle.

TAIKINA

1dl Vettä
2rkl Suolaa
1,5l Ruisjauhoja
(20g Hiivaa)

Lisää taikinan juureen vesi,mutta jos haluat taikinan kohoavan nopeammin lisää hiiva kädenlämpöiseen veteen jonka lisäät taikinan juureen. LIsää suola ja ruisjauhot vähitellen huolellisesti alustaen. Taikinan tulisi olla melko tiivistä. Kohota taikina liinan alla melkein kaksin kertaiseksi.

Seuraavaa leivän teko hetkeä ajatellen taikinasta talteen noin 100g palanen juureksi. Näín seuraavalla kerralla leipoessasi laitat leipäviipaleiden sijasta taikinan juureen kyseisen palasen "juurta" vesi-jauho seokseen yön yli happanemaan.

Taikinasta saa neljä leipää, leivo leivät ja anna niiden kohota leivinliinan alla . Ennen uunin laittoa,ripottele pinnalle ruisjauhoja ja pistele haarukalla leivät. Paista 200 C Noin tunti. Uunista tulleena kääri leivät pyyhkeiden sisään jäähtymään. Ja sitten eikun herkuttelemaan :)


Eilen illalla piristin täällä sairastuvalla ja tein pannaria iltapalaksi. Tässäpä ohje siihenkin

PANNARI

4dl Vehnäjauhoja
1,5dl Sokeria
1tl Leivinjauhetta
1tl Vaniliinisokeria
1tl Suolaa
8dl maitoa
2 kpl kananmunia
100g marg. sulaa

225C n.30 min

Sulata margariini. Sekoita kuivat aineet maitoon ja lisää margariini. EIkun uunin kautta massuun.
Nyt tää lähtee piklun kanssa kuluttamaan eilisiä pannareita ja myös tän päivästä home made kasvispizzaa :P Huh tullut herkuteltua vähän...nyt pitää palata ruotuun taas.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Päätöksiä.

Erosin facebookista tänään. Kyllästyin jääkiekosta vouhottamamiseen ja eräitten kohdalla myös siihen että yhteydenpito tapahtui vain siellä.Kaivattiin vaan jo heti takaisin...

Tänään käytiin asuntotoimistolla ja asuntohakemus on nyt kunnossa,joten edistystä silläkin saralla tapahtunut. Eiköhän muuttokin ensi kuussa jo onnistune. Kuhan irtisanotaan tämä nykyinen. Toisaalta haikeaakin kun Pumba on syntynyt täällä asuessa,onneksi on kuvia ja muistot <3

Ja kuvista puheenollen,meidän kamera on nyt sitten päättänyt sanoa työsopimuksensa irti. Akku ei kestä monenkaan kuvan ottamista kun on jo tyhjä. Vara akkua ei ole ja tuohon merkkiin tuskin löytyy uutta akkuakaan kun ei löytynyt tietokoneeseenkaan liitettävää piuhaa. Joten edessä on siis uuden hankkiminen,aika näyttää mihin kameraan päädytään,ainakin toimivaan!

Niin ja sitten aihe minun näköni. En ole varma onko näköni huono tai huonontunut mutta ainakin autolla liikenteessä olessani saan melkoisen pitkään "kytätä" mitä tienvarsi opasteissa lukee. Joten näöntarkastus aika olisi varattava. Silmälasien tuleminen ei minulle sinänsä olisi kauhea juttu, kun pokia oon jo käyny testailemassa vaikka tarvettakaan ei oo ollu mutta samalla siinä kun kaverille katsottiin uudet lasit :)  Tahtoisin oikeen räväkän punaiset kehykset vaikka tälläiset
Mutta nyt täytyy ulkoistaa itseni ja lähteä ulos grillaamaan. Vatsan täytettä lapsille ja aikuisille,tällä kertaa simppelisti vain makkaraa, muille tavallista hiillosta ja mulle chilillä höystettynä :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Nimipäivien juhlintaa.

Tähän päivään on mahtunut kiirettä,vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Neiti uhma on ollut varsin vauhdikas,kevät flunssasta huolimatta, Ei onneks kumpikaan lapsista ole kuumeisia. Aamulla söin ja sitten aloin pikku hiljaa siivoilemaan. Ukko kulta hoiti täytekakun kuorrutuksen.  Eka vieraiden ollessa meillä Neiti Uhma viritti itsensä vauhtiin. Uhman tulessa meidän tytöstä on tullut myös mustasukkainen ja vähän liian raju muita lapsia kohtaan. Neiti tönii,läpsii ja repii leluja käsistä. Välillä tulee ajatus että ei meidän neitin kanssa kukaan enää kohta leiki jos sama linja jatkuu. Tästä on kielletty, tullut jäähy ja myös anteeksi pyytämistä on alettu opettaa,mutta kuulemma tytöillä on pahempi uhma. Tosin en kyllä itsekään ollut uhman tullessa todellakaan kilteimmästä päästä. Kai se vaan kun kaksi näin itsepäistä ihmistä on saaneet jälkeläiset niin siitä tulee jästipää! Onneksi uhmakin on ohi menevää, siihen ajatukseen turvaudun aina pahimpina päivinä.

Lapset sai ihania lahjoja! Molemmat saivat muumimukeja,muumipyyhkeet sekä sitten lisäksi Timi sai unileluksi Herra Hakkaraisen, pienen auton ja purulelun. Sofia sai mekon,ponin,kaksi pehmolelua ja etukäteen synttärilahja pyöränsä mummulasta. Voi sitä lapsen riemua,molemmat nauttivat omalla tavallaan saamista lahjoista :) <3 Kiitokset vaan vieraille ja toivottavasti kaikki uskaltaa tulla meille uudestaankin.

Eilen paistelin tarjottavat valmiiksi,tai ukkoni rakas paistoi täytekakun netistä bongaamalla ohjeella kun meidän vanha ohje on toistaiseksi kateissa. Vieraille tarjottiin banaanipiirasta,Kinkku-kasvispiirakkaa ja täytekakkua kera keksien ja kahvin.

TÄYTEKAKKUPOHJA

6 munaa,

2dl sokeria,
2dl vehnäjauhoja,
1dl perunajauhoja,
2tl leivinjauhetta.

Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Siivilöi jauhot vaahtoon. Sekoita varoen tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun 3 litran vuokaan.


Paista 200 asteessa kypsäksi n. 35min.



 BANAANIPIIRAS (uunipellillinen)

4 munaa
3 dl sokeria
2 dl maitoa
2 dl sulatettu marg./öljy
6 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria


Banaania pinnalle oman maun mukaan, voi käyttää myös marjoja tai omenaa. Oman maun mukaan. Paistetaan uunissa 200 C n.25 min 





SUOLAISEN PIIRAKAN POHJA

1 dl muussijauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
150g margariinia
1 dl vettä

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoituksen jälkeen nypi sekaan margariini. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin ja levitä se sitten voideltuun piirakka vuokaan. 200 C n.40 min

Suolaisen piiraan täytteet valmistuu aina vähän fiiliksen mukaan. Tällä kertaa täytteessä oli kasvisuikale ja kinkkusuikaleita, kiireellisestä valmistuksesta johtuen. Mausteena oli grillimaustetta,timjamia,paprikaa ja ripaus chiliä. Näitä valmistin kaksi kappaletta.



Melko tyytyväinen olin leipomuksiin mutta edellisen yön unettomuus näkyi hieman työn "jäljessä" . Banaanipiiraasta sekä täytekakkupohjasta tuli hieman liian tummat,mutta kai se on kestettävä. Kelpasihan kaikki vieraillekin :) Nyt vilkkaan,iloisen,vauhdikkaan päivän päätteeksi tuntuu siltä että on lähdettävä kuittaamaan univelkoja. Jopa kevät flunssakin on ilmeisesti löytänyt minut,vaikka koko talven onnistuin flunssat välttämään. Jospa sekin menis väsymyksen piikkiin,toivon ainakin niin!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äitienpäivä.

Noh edellinen yö meni valvoessa kun kokeilin ruisleipä ohjetta minkä löysin netistä, leivät ei ihan onnistunu. Laitoin leivän juureen liikaa jauhoja, oma logigkaa kun käytin. Leipä on hyvän makuista ja näköistä mutta kovaa. Uudella yrityksella jonkun ajan päästä. Tämä päivä sitten hujahtikin vieraillessa ensin äitini luona ja sitten toisen mummoni luona. Neiti uhmalla meni lujaa kun molemmissa paikoissa oli tarjoilla pullaa,keksiä,munkkia,kakkua ja suklaata. Että oiskohan menny vähän sokeri humalan puolelle O.o Niin ja siihen liittyen ihmetyttää miten ei lapsen äidin ja isän neuvoja kuunnella että mitä saa lapselle antaa ja minkä verran. Jos karkin tuputus ei lopu niin sitten meidän on varmaan harvennettava käyntejä niissä tuputus paikoissa, äitini onneksi lupasi hankkia ksylitolipastilleja :) Niin ja oon tästä asiasta ihan suoraan sanonu niin pitääkö se vielä vääntää rautalanngasta, ihmettelenpä vain.

Oon tässä muutaman päivän ihastellu mun orkkideaa. Sain sen viime äitienpäivänä ja nyt se puhkeaa jälleen kukkaan. Neljä kukkaa on auennut mutta yhdeksän nuppua odottaa vielä avautumista. Phalaenopsis, lajikkeeltaan. Oon ajatellut hankkia niitä lisää jossain vaiheessa. Riippuen siitä miten nuo miun chilit menestyy, ne on edelleen nuutuneen näköset.

Ensi viikko meneekin lasten nimppareikutsuihin valmistautuessa. Tarjottavia suunnitellessa ja huushollia siivoten. Minä siivoan ja Neiti uhma sitä mukaa sotkee. Noh ainakin tietää olevansa hyodyllinen. Oishan se aika outoo sanoisinko jopa laiskaa että ei tartteis tehdä mitään. Mitenhän mie siitäkin selviäisin, hoh onneks ei tartte ottaa siitä selvää. Nyt pakko alkaa hiipimään sänkyyn. Lapset+hampaiden teko tietää montaa herätystä. Palailen ensi kerran reseptien ja kuvien kera :)

tiistai 3. toukokuuta 2011

Humputtelua ja ulkoruokintaa :)

Tänään sitten kävin hankkimassa niitä kukkaruukkuja sekä sen amppelin. Mukaan tarttui myös kirpputorilta Neiti uhmalle pipo  tekstillä; Komenna vaan niin muutan mummolaan. :) Lasten huoneeseen oikeen kiva limen vihreä leppis lamppu seinälle. Eksyttiin myös H&M, tarkoituksena ostaa Neiti uhmalle sopivia sormikkaita ja sieltäkin tarttui mukaan neitosen synttäreille mekko.

Käytiiin kahvilla myös,mun ja Neiti uhman mukana seikkaili myös Neitosen kummitäti. Ihan tarpeeseen tuli lisäkätöset niin pysty itsekin hetken katselemaan. Plussat siitä hänelle! Neiti uhma istui kahvilassa niin maireana ja joi pilli mehuaan. Äitin mustikkatassu syötiin puoliksi (äiti söi mustikka osion mitä neitin maha ei oikeen kestä) Sitten ruoka kaupan kautta kotiin,kotona liottelin valmiiksi varrastikut ja tehtiin kasvis-liha-makkara vartaita,jokaisen makuun :) Niin ja täytyy mainita että oon kyllä ylpee neiti uhmasta, kun nukkunu päikkäreitä mut silti jaksoi kaupungissa kävellä joka paikkaan itte.Tosi reipas tyttönen oli tänään <3 EIkä kiireiltään ees oo ehtiny kiukutella paljoa...



Hyvin tekivät vartaat kauppansa,oikeen makoisia! Tein oman marinadin millä voitelin niitä vielä paistovaiheessa,mutta ehkä oli hiukka liian paksua sekä liian vähän. Mut uuniliha mitä piti olla tänään ni menikin vartaisiin, mutta parempi näin, sai olla ulkona ja syödä ulkona,kun ulkona kaikki maistuu paremmalta. Neiti uhma sai purkaa energiaa ja "pikku" Pumba nukkui rattaissa autuaasti <3 Ehdottomasti teen uudestaankin vielä vartaita, en ees muistanu että on nuin hyviä varsinkii ite tehdyt!

Tänään vielä huomattiin että mun chileihin oli palannut se ihmeellinen home ilmiö. Myh,nyt sitten toivon vaan ettei ne kuukahda. Nyt illasta vaihdoin mullat ja toiseen kukkaruukkuun,toivon että nyt sitä ei enää tulis. Heti kaksi uutta kukkaruukkua käyttöön.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Voi mun hermo riekaleita...

Ensimmäisenä täytyy kyllä sanoa että ei oo sen parempaa ehkäsy keinoa kun kaksi vuotias uhma neiti joka potee myös mustasukkaisuutta veljestään. Hermojani koetellaan joka päivä sen miljoona kertaa ja tärykalvot lepattaa kun neiti huutaa korkeelta ja kovaa, ehkä oopperalaulaja ainesta isona,mut kiukutelkoon kuinka paljon vaan ni mie rakastan neiti uhmaa silti! Välillä katteleevat vaan toisiaan Pumban kanssa ja nauravat oikeen hörö naurua, se on oikeen nannaa mamin hermoille ja sydämmelle :)  Eilen leivoin banaani-suklaapiirakkaa,mut se pääsi vähän tummaksi kun neiti uhma piti mua kiireisenä. Hyvinhän tuo silti on kelvannut jopa vieraillekin, pitää kokeilla uusiksi joku kerta. On se hyvää mut varmasti parempaa ei niin tummalla pinnalla.

Viherpeukaloks ne miuta kovasti haukkuuvat, mut ei tuo peukalo vielä viherrä. JOtain sen suuntasta oon kyllä itekin alkanu epäilemään kun ulkoa otin pajusta tukikeppejä taimille ni nekin pirulaiset teki juuret ja alko kasvamaan. Nyt oon sitten ihan pitäytyny ihan noissa kaupasta ostamissani,ne ei oo ainakaan vielä kehittäny juuria! Tuossa eilis aamuna oli aika mielenkiinoinen näky yhden chilin juurella. Siellä oli sellaista keltasen-vihertäväähometta, sen mie kuorin pois ja lisäilin vähän uutta multaa. Elossa se on ainakin vielä mut vähän nuupottaa. Jotain ravinnepuikkoja aattelin hommata jossain välissä. Ja kukkaruukku jahtiin pitäisi suunnata joku päivä, ne on nimittäin loppu mutta tuolla vaan on vieläkin useampi kukkanen juurtumassa. Niille siis ruukkuja ja yksi amppeli.

Tänään tuossa leivoin illan ratoksi Neiti uhman kanssa sämpylöitä oikeen maittavia tuli :) Vakkari ohjeella joka on mun päässä.

Sämpylät valmituivat tällä ohjeella:

½l Vettä
Ipss Kuivahiivaa
1tl Suolaa
1dl Öljyä
1dl Ohra-puurohiutaleita
2dl Ruisjauhoja
2 dl Sämpyläjauhoja
n.6 dl Vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut ainekset. Kaada jauhoista ensin puolet, loput alustuksen aikana. Alusta taikinaa kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi.
Leivo pyöreitä sämpylöitä. Voit voidella sämpylät vedellä kauniin pinnan saavuttamiseksi.

Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Huomiseks oon suunnitellu tekeväni uunilihaa ja kermaperunoita ilmeisesti näillä näkymin tai oikeestaan pakon sanelemana, siihen on ainekset. Itelleni varmasti lihan tilalla kasviksia. Sen näkee sitten mitä huominen tuo tullessaan...Nyt lähden nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta lukien vauva-lehteä. Jaksaa taas huomenna sitten pysyä järjissään.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Muutoksien kaipuuta.

Mulla on kova muutto kuume päällä, onneks asuntohakemukset on viety! Kun vaan löytyy se sopiva asunto. Syitä miksi halutaan muuttaa tästä asunnosta pois on monia. Kuten et ollaan periatteessa neljännessä kerroksessa ilman hissiä. Peritaatteessa siksi kun ekaa kerrosta ei lasketa asuin kerrokseksi. Sitten lapset on ollu kipeenä ihan uskomattoman paljon tässä asunnossa. Neiti uhma on sairastanu täällä asuessa enemmän kun koko aikana ennen tähän muuttua (yksi flunssa sillon) ja Pumba taasen täyttäessään puoli vuotta oli ollut kuukauden elämästään terveenä.

Asunto kun sijaitsee ylimmässä kerroksessa ja tunnetustihan lämpö pakenee aina ylös,toki tämä on myös pääty asunto joten tähän paistaa aurinko aamulla,päivällä ja illalla. Viime kesänä sisälämpötila oli parhaimmillaan melkein 39 astetta eli melkein puoli lämmin sauna. Lämpötila tippuis asteen,pari yöllä. Joten voitte  varmaan kuvitella että oliko ihanaa nukkua, varsinkin raskaana ollessa ison masun kanssa. Hikoilin kun sika!

Niin ja sitten vielä näitä ylimmän kerroksen "ihanuuksia" , kaksi ihmistähän kantaa helposti : 5 ostoskassia jotka painaa lähemmäs 5-10 kg kappale, kaksi lasta (toinen osaa kävellä itse mut neiti uhmaahan ei tunnetusti aina huvita, Neiti uhma 13kg ja Pumba 9kg+kaukalo) Niin ja koira ja jos vielä sattuu olemaan vaippapakettia ja muita keposia,siis nämä kaikki helposti neljänteen kerrokseen kerralla ! Eikös! Meillä on onnistuttu, mut kohta alkaa kädet olla gorilla tyylillä roikkuvat ja ryhti yhtä suora. Eikä tee muuten mieli ihan heti kannella mitään.

Viimeisimpänä mut ei vähimmäisenä, meidän alakerran naapurit. Tiedän ettei mekään olla hiljasimmasta päästä naapureina,mut en mie kuitenkaan lahtaa sikaa keittiössä!( Alakerrasta kuuluu ääniä mistä voi tehdä omia päätelmiään)  Morttelin hakkaamiseen oon jo tottunu,moooonesti päivässä. Poltteleevat parvekkeella ihan muuta kun tupakkia. Ryyppypippalot,ja niistä tuleva meteli. Joka viikonloppusta.

Eiköhän tässä ollu jo purkautumista tarpeeks. Nyt lähden lenkille tuulettamaan aivojani ja Piklua.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Meijän karvakorva pittunen Piklu


Piklu täyttää tänä vuonna 5 vuotta,se on kulkenu jo meidän mukana jo vuosia,mutta toivon niitä vuosia vielä monia monia lisää. Terveenä on rouva aina ollu. Piklu tuli meille sijoitussopimuksella ja en oo katunu koskaan sitä päivääkään! Kasvattajan kanssa tulin tosi hyvin toimeen ja hän on mahtava persoona <3 Piklu oli niin rääpäle kun tuli meille,ikää oli 10 vkoa. Voi sitä suloista karvanyyttiä!

Piklu pentuna     
Piklu on tehnyt siis jo yheden pentueen,nähtäväksi jää tuleeko niitä lisää. Alkaahan rouvalla kohta jo ikäkin tulla vastaan,mut meillä jääny vielä ajatus asteelle. Kun nuo ihmislapset vievät nyt aikalaila kaiken huomion,kun ovat pieniä vielä. Pentue syntyi 2008 syksyllä. Kuusi elävää pentua,3 poikaa ja 3 tyttöä. Rouva vielä nautti raskaudestaankin,loppuun asti. Oli rouvan massullakin kokoa,melkein maata viistäen viimesellä lenkit suoritettiin :D Yleensä reipas lenkkeilijä joka juoksi pää viidentenä jalkana kaipasi hengähdys taukoja. Mutta äitinä,synnyttäneenä en yhtään ihmettele!

Lenkkiseurana koira on ihanteellinen. Riittää vauhtia,eikä väsymyksen merkkejä näy. Tai mie en oo ainakaan saanu koiraa väsytettyä,hetken makaa paikoillaan ja taas on meno valmiina. Ja mie hyvällä säkällä puuskutan vielä edellisestä lenkistä. Leikki mieltä löytyy iästään huolimatta, välillä kutsunkin raukkaa ad/hd tapaukseksi mut rakkaalla lapsella monta nimeä.

Piklu rakastaa auringon ottamista,tennispalloja ja pehmeitä vinkuleluja. Näillä edellä mainituilla jaksaa riehua päivästä toiseen ja aikasta pitkään. Näillä esim.viime kesän helteillä kun ihmisllä oli kuuma ja koirat pysyttelivät varjoissa nukkumassa niin meidän rouva veti kertarat oikosalleen ja meni aurinkon lämpöön nukkumaan huokaisten tyytyväisenä. Välillä olen myöskin epäillyt että meillä on kissa koiran kropassa. Tämäkin ajatus pohjautuu juuri edellä mainitusta aurinkoon hakeutumisesta, hän viihtyisi ikkunalaudoilla jos sallisin, mitä korkeammalle pääsee sitä parempi. Niin ja kissahan "hyökkää" kun sohvaa/mattoa tai muuta rapsuttaa mut niin tekee tuo meidän hassu rouvakin.

Yhdessä oikeassa näyttelyssä Piklu on käyny porvoossa. Sieltä tuli  JUN-ERI arvostelu. Sitä ennen käytiin harjottelemassa muutamissa Matc Show:ssa ihan vaan ottaa tuntumaa. Näistä voitettiin toisessa pentuluokka ja näyttelyn parhaissa kolmas sija.

Muiden koirien kanssa tulee hyvin toimeen,joskus komentaa jos toinen koira lähestyy hänen mielestään liian äkkiä. Pienuuttaan ei pelkää,päin vastoin ego on ainakin rotikan kokoinen jos hälle alkaa pottuilemaan. Nyt rouva kyllä ilmoittaa olostaan että ulos on päästävä joten sinne siis käypi tieni tästä!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Tulisuutta ruokaan.

Ja tämä kaikkihan lähti siitä kun opiskelu aikoina tykkäsin syödä tulisia nuudeleita,mutta vielä silloin tyydyin vain niihin. Nyt en enää. Kaupasta on tarttunut mukaan useampi Tabasco puteli,kuivattua chiliä, tuoretta chiliä ja habaneroa. Nyt on tultu siihen pisteeseen että omat taimet kasvaa töröttää tuossa ikkunalaudalla. En oo mikään viherpeukalo mut aineskaan en oo noita vielä saanu tapettua. Lajikkeesta ei oo tietoa tällä haavaa vielä,ehkä sitten jotain selkoa kun alkaa niitä ensimmäisiä chilejä kasvamaan. Tuolla oottaa Cayannen siemeniä istuttamista,mut saavat vielä ootella pikku kasvihuoneen vapautumista.Yksi Chileistä on aika paljon muita isompi mut eiköhän se kasvu tasaannu.

Vielä kun pitää ostaa/vaihtaa/saada jostain habaneron siemeniä niin sitten riittää tuliset mausteet. Muut taimet on vielä pikkusia (Paprika,suippopaprika ja kirsikka tomaatti) Niistä lisää joskus. Tuossa kuvassa näkyykin se pieni kasvihuone siellä on kirsikkatomaatit vielä kasvamassa,hentosia ovat vielä.

Pientä säätöä ja pohjustusta.

Elikkäs se ois eka kirjotus. Ideahan tähän lähti muilta, multa kyseltiin että kirjottelenko blogia ja kielteisiä vastauksia annoin,mutta ajatus jäi kytemään kumminkin. Tässä sitä nyt ollaan :) Tänään on ollut aika hermoja kiristävä päivä,ajattelin että kahvi kupponen kaikessa rauhassa kirjoitellessa loihtii mulle taas lehmän hermot.

Esikois tyttönen on uhma iässä,ja ai miten sen huomaa. No voin kertoa että varmasti naapuritkin huomaa! Neiti uhmasta lähtee aika kova ääni suuttuessaan,itkiessään ja välillä koko ajan. Välillä tunnen oloni jumiutuneeksi levy soittimeksi, joka toistaa vain kieltolauseita, ei, älä. Ei sitä saa ottaa jne. Niin täytyy kyllä myöntää että osaa se neiti uhma olla ihanakin,haluaa halata, pussata, hoitaa pikku veljeään ja naureskeleevat keskenään mut sit on näitä HERMOPINNASSA päiviä.

Pumba,nuorimmaisemme. Vasta puoli vuotias, niin tyytyväinen poika. Jokeltelee,leikkii,nukkuu ja syö. Ihanan rauhallinen vasta kohta vanhemmalle AinaMenossa siskolle. Pikku herrä syö soseita,puuroa ja kovasti maistellaan lisää :) Nyt molemmat nukkuuvat. Ja mun hermot ei oo enää laukeamispisteessä,jos kohta vaikka toinen kupillinen kahvia niin alkaa olla uusi immeinen.

Taidan tästä hiippailla pyykkäämään ja taimien kasteluun,niistä sitten lisää joku toinen kerta :)