lauantai 21. kesäkuuta 2014

Köyhät tulokset

Kolme viikkoa -3kg, en oo tyytyväinen tulokseen mut parempi se on kun ei mitään. Juoksemaan/hölkkäämään ei pysty ennen kuin tää ikuisuus flunssa päästää musta otteensa. Ruoka puolessakin petrattavaa, tällä haavaa siinäkin on ongelmana et kaikki tekee kaasua mahaan. Joten ei auta kun kokeilla mistä johtuu. Aamupalan virkaa toimittaa kahvi ja muutama väkisin survottu leipä siihen reikään naamassa. Ois kiva kun keksis mitä sais aamuisin alas että vois vaikka sitten joskus syödä sitä puuroa. No tästä noustaan vielä. Palailen illalla vielä kirjottelee fiiliksiä. Joten moi.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Ylläripylläri!

Kävimpä sitten kattoos iltapainon ja huomasin et se oli -2kg vähemmän kun aamupaino viikko sitten joten jotain tapahtuu ainakin. Sen huomaa vatsa sekä selkälihaksissakin! Ainakin tällä haavaa tämä toimii joten tällä mennään etiä päin kunnes läskin häviäminen pysähtyy.
Ja pakko kertoo miten ikävä mulla on yhtä naista ;) ennen nähtiin joka päivä ja nyt tää välimatka rajottaa, tuntuu kyllä välillä hajottavankin mun piä nuppiani. Ootan niin kesälomaa, savoa, pikku neidon ristiäisiä ja kaikki ihanat ihmiset! Vielä jaksaa jaksaa puurtaa täällä.
Nyt hörppään iltakaffet ja sit lenkille ni jaksaa taas huomenna noita ihania ihmisen alkuja.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Ongelman ratkaisu

Blogin pitäminen ollut katkolla koska en ole päässyt tällä ihmetabletillani kirjoittamaan blogimerkintöjä kunnes tänään vihdoin päähäni pälkähti ajatus että ehkäpä siihenkin on keksitty sovellus helpottamaan. Joten eikun tuumasta toimeen ja etsimään se sovellus ja latailemaan! Ja pirskatti nyt pelittää.
Näin ollen kuulumisia päivitellään. Ollaan "vaihteeks" flunssassa ja mulle se pirulainen jo kolmatta viikkoa eikä loppua näy!!! Kun yskiä ei ennee jaksais joten ens viikolla lekurille jos ei helpota. Hirven jauhis-makaronilaatikko tuloillaan ja mie hörppeen kaffet tässä enneko säntään pyörittää pyykki rumbaa. 
Ja nyt mulla pyörähti käyntiin taas läskin vähennysviikot eli painoa taas alas kun selkä antaa periks liikkua. Oon alkanu jumppaa kotona ja hölkkäämään iltaisin sekä tietenkin pitää tiirata että mitä tuohon naamassa olevaan reikään työntää mut nyt haluun pysyvää muutosta! Ei tämmönen ole hyvästä kellekään, hirveintä se on tajuta ite missä kunnossa on. Kolme lasta synnyttäny joo mut ei se selitä tätä rasvan määrää. Herkkuperse mikä herkkuperse! No onneks on ite nyt heränny noista pullamössö unista ja voi tehdä asialle jotakin!  Tätä matkaa saa kulkea kanssani tai pysyä muualla!  Nyt pyykit kutsuu. Ja toivon että saan vielä julkaistua tämän! Kokeillaan. . .

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kevät viboja.

Tuntuu että kevät on lähellä. Sisällä olo tuntuu pakkopullalta ja tuntuu et pitäis saada jotain tuunailu juttuja tehdä tai upottaa sormet multaan. Ehkä tähän liittyy myös oivallus etten ole enää niin tarpeellinen meidän pienimmälle ihmiselle kokoajan vaan hän osaa jo leikkiä lattialla omia leikkejään hetken. Näin ollen minä voin jälleen juoda vaikka sen kupillisen kahvia rauhassa ja lämpimänä tai vaikka tiskata. Tää taas tuntuu musta ihanalta ja toisaalta haikeelt kun nuo pienet murut kasvaa niin äkkiä.

Toinen juttu minkä mie oon oivaltanu on että en mie osaa elää ilman koiraa, joo tiiän että meillä on koira mut jotenkin se ei oo sama. Mie kaipaan sitä miun suuri korvaista nuuskivaa adhd ikiliikkujaa miun vierestä. Joten ehkä mun on aika jossain välissä tutustua tarjontaan ja perehtyä kennelihin. Villakoira sen olla pitää. Ehkä syksyllä, vielä haluun rauhoittaa aikaa että meillä ollaan valmiita siihen lapsia myöten. Se voi tuo kevään tulo liittyä siihenkin, piklu kun rakasti kesää.

Nyt nostan tämän kauniin laardiahterini ja laitan rexille ruokaa jonka jälkeen kirmaan iltalenkille mitä loistavimmassa seurassa. Heido.

torstai 13. helmikuuta 2014

Minäkö vanha?

Olen alkanut miettiä lähtemistä facebookista tai oikeastaan se on muhinut jo jonkun vuoden mutta vielä se mun pärstä sieltä löytyy ja mut tavottaa sitä kautta. Plussana täytyy kyl sanoo noi kirpikset sieltä, yhtä jos toista hankittu sitä kautta. Luulen kuitenkin sen päivän olevan lähellä ettei minua sieltä löydy. Puhelimet on edelleen keksitty ja sehän saattais vaikka piristää tuota mun muuten mykkää puhelinta. Eipähän tarviis tuumata että luin fb:sta. Saisinpahan senkin ajan annettua lapsilleni vaikka melko kurkkimistahan se on mutta silti. Tänne voin purkaa itseäni jatkossakin.

Sitten surullisempaan osioon. Piklu on nukkunut pois. Mun ystävä,tuki,turva, hän joka ei tuominnut ketään, hän joka oli aina iloinen nähdessään ihmisen, hän joka oli läsnä mun hyvinä ja huonoina hetkinä. Ymmärrätte varmaan kun sanon että osa minua puuttuu. Ainakin tiedän ettei ole kipuja enää ja saat juosta lailla tuulen. Enkelinä katsot sieltä taivaalta. Oot aina sydämissämme <3 ei tule aikaa eikä paikkaa että joku sut korvaisi, olit meille lahja.

Näihin tunnelmiin päätän. Jatkan flunssani sairastamista ja lihasten treenaamista yskimällä. Bones telkkarista ja nukkumaan.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Piristysruiske :)

Eilen sain nauttia ihanasta seurasta. Saatiin ystävät meille kyläilemään ja pääsin näkemään kummityttöäni <3 Ihan parasta! Oli niin ihana nähdä ja tuntuu kuin oisin saanu piristysruiskeen. Jaksanu touhottaa uudella innolla. Ois ihanaa nähä useemminkin mutta tuo välimatka rajottaa sitä. Saa nähdä onko siihen tulossa muutosta kun kerran se toinen asunto on haussa.

Nyt sitten saa nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Piklu on ainakin seurannassa, nilkuttaa välillä takajalkaa. Toivon todella ettei mitn vakavaa. Nyt jatkan touhotusta.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulun jälkimainingit

Nyt on joulusta selvitty ja mukavaa oli. Oli oman perheen lisäksi muutama miehenkin sukulainen tuomassa tunnelmaa. Syötiin hyvin ja joulupukkikin kävi. Lapset olivat olleet kai ylikilttejä lahojen määrää katsellessa,mutta niinhän se menee joulu on lasten juhla. Mikäpä olisi sen ihanampaa kun katsoa lapsen riemua ja iloa saadessaan toivomansa. Joulu puuro meillä syötiin perinteen mukaan aamulla aamupalaksi ja toki kanelilla höystettynä! Nyt sitten on huomenna sen uuden vuoden vastaanotto ja se taas ei kuulu meidän piklun lempi juhliin. Se on taas paukkeen,haukunnan sekä löysän vatsan yö :( saa nähdä sitten kuinka tämä meidän uusin perheenjäsen ottaa tämän. Toivon todella ettei hänestä tule paukkuarkaa. Hänestä lisää sitten joskus myöhemmin.

Niin ja tyylini tuntien voipi tulla paljon asiaa samaan syssyyn kun on hetki siitä kun tänne on ollut aikaa kirjoittaa. Tottakai nautin siitä että saan hoitaa lapsiani kotona, ehkäpä hekin arvostavat sitä sitten isompana. Ihanaa kun saan nähdä kehutyksessä tulevia muutoksia itse, pienimmällä vielä tällä haavaa konkreettisempia.

Tällä haavaa mua puraissut muuttokärpänen, tuntuu nimittäin että tämä meidän kolmio on jäämässä pieneksi 5 henkilölle ja kahdelle koiralle. Kyllähän tämä varmasti vielä vuoden menettelisi jos tuo lasten huone olisi suurempi. Mutta kun ei, täyttyy kerrossängystä ja muksujen pöydistä eikä säilytystilaa siltikikään ole riittävästi. Toinen mun ahdistuspaikoista on keittiö! Kuuden hengen ruokapöytä, ei oikeen ole järkevin vaihtoehto pienenlaiseen keittiöön. Mutta sekin on pakollinen jo tämän kokoisella perheellä. Joten katsotaan nyt mistä löytyisi mieleinen asunto. Kiitän ja