Vanhenin nyt sitten tänäkin vuonna, kun en skipatakaan osannut.

Synttärit tuli ja kohta lopuillaan niinkuin tämäkin päivä. Synttäri fiilikset ei vaan ollu korkeat tämän elämän tilanteen keskellä ja vanhojen muistojen saattelemana. Kylläpähän vaan tästäkin päivästä selvisin ja meinasin selvitä tulevistakin! Vieraille tarjoilin karppipiikkaa, hyydykakkua ja keksiä kera juomien. Ajattelin tänne naputella ohjeet talteen kun niitä on kyselty. Tosin hyydykekakku voi olla vaikeempi koska se on menny aina soveltaen omasta päästä.

Karppipiirakka (n.25cm vuoka)

100g  Voita
1,5 dl  Ruisjauhoja
1 dl     Vehnäleseitä
2 rkl    Kylmää vettä
3 dl     Juustoraastetta

Nypi voi,jauhot ja leseet keskenään. Lisää kylmä vesi ja juustoraasteesta 2 dl. Levitä taikina piirakkavuokaan ja täytä pohja haluamillasi täytteillä.Päälle muna-kerma seos juustoraasteen kera. Tällä kertaa täytteenä oli laiskuuden vuoksi kinkkusuikalepussi ja kasvissuikalepussi. Onneksi vieraille kelpasi. Mutta tällä pohjalla teen aina suolaiset piiraat.

Kuva ei oo hiano ja liian myöhään otettu mut piirakka siinä näkyy!

Hyydykakku

Pohja: 150g  Digestivekeksejä
            75g  Margariinia

Täyte: 2 dl Vispikermaa
          500g Maustamatonta rahkaa
          5 rkl  Kuningatarhilloa
          500g Mustikkajogurttia
          8 kpl Liivatelehteä
          ½ dl  Sekamehua

1. Sulata rasva ja murskaa keksit. Sekoita keskenään hyvin ja painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan  pohjalle (halk. 22 cm).
2. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma,lisää joukkoon hillo,jogurtti ja rahka.
3.Kiehauta mehu ja liuota puristetut liivatelehdet  mehuun. Lisää liivate seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen täytteeseen.
4. Kaada täyte keksipohjan päälle ja nosta kakku jääkaappiin hyytymään.

Jääkaapin antimista koottu pläjäys.

Niin tämäkin päivä saatu päätökseen ja ainoastaan kadun kahvin juontia.närästys on sen mukanen. Joten arvata jo saattaa että ensi yönä voi unet jäädä niukille. Tätä kirjoittaessa oli vielä pakko maistella palanen tuota kakkua. Hyväähän se.Täytyy kaiketi alkaa hiipiä nukkumaan, muksut herää aamulla kukonlaulun aikaan ja armoa ei tunneta. Joten öitä.

Aamu pohdintoja.

Aamut ei oo koskaan ollu mun juttu, aina tuntuu etten oo saanu nukuttua tarpeeks. Tosin nykytilanteessa taitaa aina jäädä univelan puolelle. Nyt oonkin alkanu mennä aikasemmin nukkumaan et saan varmasti yöllä nukuttua tarpeeks,vaikka niiihin yö heräilyihin en voi vaikuttaa. Jospa ne univelatkin helpottais joskus.

Terveys on toinen juttu. Ihminen ei osaa arvostaa sitä ennen kuin alkaa kaipaamaan sitä,toisin sanoen on sairastanut. Ite on tässä melkosen läheltä seurannu läheisen taistelua terveyden kanssa ja se satuttaa sekä mietityttää myös aika lailla minua. Joten huolehtikaa hyvät ihmiset terveydestänne, koska se vaikuttaa myös muihin ympärillä oleviin ihmisiin.

Kevätkin on alkanut saapua, meillä vaan kaivataan et tuo lumi sais sulaa nopeammin pois. Leikkipuistoihin pikku ipanat kaipaa ja viihtyishän sitä itekkin paljon mieluummin ulkosalla. Tuo loska-paska vaan rajottaa,meillä kun vaikka lapset ois koko vartalo kondomissa niin ne osaa silti kastella ittensä. Joten kuravaatteita + muut höysteet kuivatellaan joka päivä. Koira on onnekks lyhyt karvanen ja helppo pitää puhtaana.

Nyt pitääkin lähtee kirmaamaan ulos kun aurinko paistaa ja muksuilla on virtaa. Pääsee taaas kuvattelee.

Elämää tietämättömyyden keskellä.

Elämä on ollut taas vähän aikaa yhtä sekasortoa. Eletään taas päivä kerrallaan ja toivotaan et se aurinko paistaa risukasaankin joskus. Pakko kyllä myöntää että eihän tässä osaa odottaa kuin lisää paskaa niskaan. Valotetaan nyt sen verran että ainakin kaikki yh-äidit saa mun sympatiat vaikka mie en oo kun vähän vaan harjoitellu sellasta elämää tässä pariin otteeseen ja lisää tulossa.

Tosiaan toivois vaan että sais elää sitä normaali elämää ja arkea vaan kaikessa rauhassa. Sitä on todellakin oppinu arvostamaan pieniä hetkiä ja pieniä iloja. Jospa se tästä taas lähtis jotenkin suttaantuu etiä päin, oon ainakin oppinu et elämässä on otettava se vastaan mitä tulee ja kaiken kanssa on opittava elämään mikä seuraa sua koko loppu elämän. Joku ihana läheinen sano mulle et ei se korkeempi voima anna enempää koettelemuksia kuin mitä yksi ihminen jaksaa kantaa.

On meillä laitettu siementäkin vakoon! Rairuoholla aloteltiin yks päivä ja sitten laiteltiin tomaattia sekä salaattia minikasvihuoneeseen. Kattoos nyt jos jotain pientä vielä laittais. Kun löytyy energiaa ja ideoita.

Näin se menee elämää päivä kerrallaan.