Jurppii ja nyppii sekä ketuttaa.

Nyt on sitten kanssa matkustaja siirtynyt matkustamaan samaan suuntaan :) <3 Jakautumisesta on jo aikaa. Neitonen täytti kuukauden tänään :) Että niin se aika vaan vierii ja siitä päästäänkin aiheeseen joka jurppii. Ei niinkään ehkä loviisassa asuminen vaan mulle/lapsille läheisten ihmisten uupuminen. Täällä on muutamat ihanat lyylit joitten kanssa tullaan juttuun loistavasti ja ovat ihania niitten avulla oon viihtynykin täällä paremmin.

Silti ei vaan tunnu samalta kun savossa. Oon vajavainen ilman tiettyjä immeisiä ja miuta repii tää kun ei pääse näkemään usein. Niin ja sitten on vielä turhat riidat eräiden kans, jotka pitäis selvittää ja ei kyse ei oo siitä kun ei tultu synttäreille vaan siitä kun ei sen jälkeen ei oo pitäny mitään yhteyttä. Neiti Uhmaa tässä mie ajattelen, hää kovin on kyselly kun ei noita kummeja muitakaan oo näillä huudeilla. Tärkeässä asemassa ovat kummeina ja neitille olleet tärkeet. Että sotakirveet ois pitäny haudata jo ajat sitten.

Ja viimesimpänä miuta vaivaa IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIISO pentukuume. Vielä aivot pelaa ja vauva on pieni ni saan keksittyy syitä miks ei nyt, mut en tiiä kauan. Ukkokin haluis toisen koiran mutta ehäpä sekin vielä onnistuu sitten myöhemmin. Eka selvittelen vähän ihmissuhteita ja nautin tuosta miun vauvasta. Mikään ei oo niin ihana kun vauvatuoksu! Saisimpa purkitettua sitä.

Nyt täytyy rientää, neiti ilmoittaa että maitobaarin pitäis olla auki jo :D

Elonmerkkejä...

Melko hiljaista ollut täällä blogissani jo jonkun aikaa. Johtuneepi mun olotiloistani sekä voinneista. Täällä mennään loppu suoralla tämän kanssa matkustajan kantamisen kanssa. Huomenna ois se päivä kun vuokrasopimus sanotaan irti hänen osaltaan. MIe en pane yhtään pahakseni sillä selkäni sekä lonkkani huutavat jo armoa. Tosin välillä nousee mieleeni aate että menikö se 9kk näin äkkiä? Kivuista ja supisteluista huolimatta?!?? No kyllä, Nyt vaan enää odotellaan sitä että pääsen jakaantumaan kahdeksi yksilöksi :)

Kaikki alkaapi kotonakin olla valmista, tosin sen sairaala kassin vois pakata valmiiks ja lapsille kans jonkun nyssäkän jos vaikka lähteevät muualle hoitoon siks aikaa. Tänään tein melkolailla viimesiä hankintoja vauvalle,se oli sitteri. HAlusin moisen vehkeen koska nuo meidän edellisetkin lapsukaiset ovat vielä pieniä niin eivät osaa vielä kaikin puolin aina varoa vauvaa.

Pakko kyllä myöntää odotan mahallani nukkumista! mutta en muistanut miten rasittavaa voikaan olla jokojoko,tuntuuko siltä kyselyt... Huomenna vimppaan ultraan et kattoovat vauvan koon vielä kertaalleen.
Noh eipä auta muuta kun jatkaa odottelua.

Hiljais eloa.

Meidän perhe on nyt sitten viettänyt sellaista hilais eloa kotirintamalla ja menoina ollut vaan ne pakolliset. Tämmönenkin tekee välillä hyvää, mut aiheutti vähän säikähdystäkin koska tuo minun matkailaiseni päätti myös pitää kolmen päivän hiljaiselon, kunnes tänään onneksi ilmoitti itsestään. Eipähän tarvinnu lähteä huomenna ajelemaan viereiseen kaupunkiin päivystykseen tms. Joten kivivierähti syrämmeltä. Tosin myönnettäköön turvauduin coca-colaaan eli sokerihöyryissä nyt sitten hilluu tuolla. Tuhma minä!

Piklu <3 Se tuntuu nauttivan kesästä taas täysin rinnoin :) Auringonottoa sohvalla ja ikkunalaudalla sitä ei rouvan mielestä voita mikään muu kuin grillimakkara! Sitä tuntuu vaan tänä kesänä olevan harvemmin tarjolla kun ei omaa grilliä enää ole. Ja en tiedä mikä rouvaan on noin vanhemmiten iskeny kun ihan kaupasta ostetut rullaluut kelpaa! Hei ei se ookkaan enää niin nirso, onneks. Pitäis vaan löytää täältä joku paikka missä vois juoksuttaa irti et sais enegioita purettuu säännöllisesti ihan kunnolla varsinkii kun mamma ei jaksa lenkkeillä yhtä reippaasti. Onneks lapset jaksaa heittää palloa vaikka koko päivän :)

Reissuun vaan mieleni halajaa, kotikonnuille. Jospa sinne suunnalle koittais päästä kunhan omat vanhemmat kotiutuu loma reissultaan. Ikävä immeisiä sieltä.

Mut nyt tää lähtee nukkumaan kun muksutkin nukkuu ja olen saanut purkaa itseäni. Öitä!

Diipa daapaa...

Huh heijaa, synttäreistä selvitty ja muutakin puuhaa tässä riittänyt. Näin paksuna olokaan ei sujunut aina ongelmitta, on supistellut ja iskiaskipu on tullut jäädäkseen valitettavasti. Oikea lonkka välillä poissa pelistä mut ei pie valittaa. Näillä mennään vielä jonkun aikaa kun puoliväli vasta saavutettu. Olihan tämäkin helpompaa kun oli yksi ystävä joka kävi apukäsinä aina sillontällön mut eipä sitä herkkua ole enää kun kerran väärien ihmisten puheita jotkut uskovat. Näinkään ollen mulla ei ole pahaa sanottavaa tästä ihmisestä, vain hyvää. Harmi vaan kun toiset ihmiset tunkee väliin sössimään...Ihmisuhdesotkut on niin perseestä!

Meillä on kovasti koitettu panostaa entistä enemmän tuohon ruokaan ja sen terveellisyyteen. Ei aina oo menny ihan nappiin nuo mun keitokset mut onneks oon selvinny nyt aamupahoinvoinneista ni saapi laitella sitä ruokaa mitä haluaa. Jaksaminen on taas sit välillä eri juttu.

Autokin on oi sori siis rellummekin on vaatinut remppaa ja katsasusta sun muuta. Osia tilailtu eripaikoista ja kaupungeista, onneks saatiin ne oikeat osat lopulta. Jospa sillä resulla joskus uskaltais vielä reissuun lähtä.

Nyt kun muksut on nukkumassa niin kellistän itseni tuohon soffalle ennen iltalenkkiä. Piklu jo kovin odottaa, se ei jaksa ymmärtää kun mamma ei jaksa helteillä lenkkeillä enää niin reippaasti. Mut tähänkin voin onneksi todeta että syksy lähenee! Niin parhautta!Että sitä odotellessa....

Sokerimassaan tutustumista.

Näin kun on vielä aikaa Neiti Uhman synttäreihin runsaat 1pvä ja joitakin tunteja niin tottakai oli hyvä alkaa tutustumaan sokerimassaan. Näin ihan kylmiltäänkin siitä piti vielä Neidin toiveiden mukaisesti tulla Niisku neiti koriste. Ja minä toki suostuin,mut toivon että synttäri vieraat eivät tämän koristeen takia kammoksu kakkuamme vaan lähestyy sitä aivan normaalisti. Myönnettäköön että kaapistakin kaivelin vanhoja muotilla tehtyjä marsipaanikukkia kun tuo sokerimassasta kukkien teko ei oikein sujunut.

Olen jokseenkin toipunut tästä synttärikyrpiintymisestäkin, onneksi. Tulee kahta hauskemmat pippalot ja sääli niitä jotka ei paikalle pääse. Ilo otetaan takuulla irti koko päivästä.

Vielä tekemistä riittää, varsinkin kun kakkupohjaa paisteltiin kolmeen otteeseen ja kahdessa eri uunissa sekä vielä kolmella eri ohjeella. Viimeinen onnistui. Joten nyt on kakkukin jonka päälle koriste laittaa.

Nyt tää mamma raahautuu lenkille ja sänkyyn.

Niisku Neiti nukkuu.

Tässä vielä esimakua koristeesta.

Sisäistä kiehuntaa...

Olen kuullut tässä lähiaikoina että minä olen meidän perheessä se ymmärtävämpi osapuoli,mutta olen muutamana päivänä miettinyt että jos se ei olekaan niin vaan nielen vitutukseni helpommin sisäänpäin ja kiehuttelen sitten sisäpuolella. Tällä haavaa kyllä suoraan sanoen VITUTTAA! Neiti Uhman synttärit lähenee ja peräti kaksi pariskuntaa meidän kavereista ilmottanu pääsevänsä! Noh eipähän tarvii muuta tarjottavaa kehittää kun se saatanan muumikakku, Kyllä se Neiti on sen ansainnu ja enemmänkin. Mutta onko ansainnut sen että kukaan sen lemppari ihmisistä ei pääse tänne hänen päivänään. Kerran sitä vaan kolme vuotta täytetään. Ja vitun ihanaa kun mie oon muutenkin nyt herkillä tämän matkustajani kanssa ni nyt sit on roskaa silmässä aina kun muistaa neitin synttärit...

En voi todeta enää muuta kun et oon mie ymmärtäväinen mut rajansa se on mullakin.

Suunnittelua ja pohdintaa.

Neiti Uhman synttärit lähenee ja tänään sain jopa kutsut postiin. O.o Ehkä piikkunen kiirus tulee järjestelyidenkin ja suunnittelujen kans. Ja muumisynttärit neiti nyt sitten haluaa,mielellään viel niisku neiti. Mitäpä ei lapsensa puolesta vai miten se nyt meni...kakku on tuottanu vaan pään vaivaa kun ei saa muumikakkukuvaa tilattua mistään joten kaipa se menee sit sokerimassa askarteluiks ja melkosen kylmiltään.
Kahtoopi nyt kuinka moni tulee ja sit vasta suunnittelen lopullisen menyyn. Tällä haavaa on ajatus vain että KAKKU joten ainakin kakkua tulee olemaan jos ei muuta.

Mun suunnittelu intoja ja energioita on verottanut pieni kanssa matkustaja joka poimittiin kyytiin ihan vahingossa. Nyt häneen on jo kiinnytty kovin ja alusta asti oli selvää että haluttiin tehdä matka loppuun asti tämän kyytiläisen kanssa sekä toki myös jatkaa sitten elämää yhdessä määränpäässämme.( ja joo oikein kirjotus ei oo mun parhaimpia puolia, joten äidinkielen ammattilaiset,skipattaa tää blogi jos on jotain sanomista)
Joten tulevaisuudessa meillä voidaan entistäkin paksummin.

Kesäkin on saapunut,lämmin ja kaikki helvetin öntykät. Kesä on kiva mut ilman öntyköitä! Ihanaa kun leikkipuistossa voi viihtyä pitkään ja ei tarvii tunkee päälle hirveetä kasaa vaatteita. Ainoo mikä "vaivaa" edelleen ni kun perhe ja kaverit asuu kaukana ja tuntuu ettei se puhelimessa/netissä vaihetut kuulumiset aina riitä. Ois vaan niin ihana nähdä montaa ihmistä! Täällä päin kaverit tuntuu olevan kiireisiä, mut eiköhä meidätkin saada johonkii väliin tupattua. Ja on pikku hiljaa alkanu tutustua uusiinkii immeisiin. Lähinna taitaa olla mulla olla akkaseuran kaipuuta ja varsinkii tiettyjen mut eiköhän se tästä. Jos vaikka nuo Neiti Uhman synttärit tois vähän porukkaa yhteen.

Nii ja sitten ois vielä yks probleema mut sillä ei oo onneks vielä kiirus,tuplarattaat. Mut tää lähtee vielä iltalenkille ja sit koittamaan nukkumista.

Tähtipölyä

Tuntuu tuo elämä tasoittuneen väliaikaisesti. Uskaltaisinko sanoa että olen onnellinen,mutta heti näin ajateltuani mietin ihmisiä joita kaipaan ja haluaisin nähdä useammin. Mulla on mies, kaksi lasta ja koira. Voiko ihminen enää enempää toivoa? Kaiketi ei. Näihin aatoksiin. hyvää yötä.

No ompa tämäkin muuttunut sitten viime käynnin O.o Menee taas aikaa ennenko oppii uudelleen käyttämään. Meillä ollut taasen hulinaa. Muksut sairastellu ja mut ukko taasen on selvinny pelkillä kontrollikäynneillä, onneks. Elämä rauhaantuu pikku hiljaa ja aletaan kotiutumaan tänne uuteen kotiin. Tosin tunnustettakoon että tuolla kaapin perukoilla on vielä pari paffilootaa läpikäymättä mut en ota ressiä.

Viikonloppuna vietetään lasten nimppareita kun sattuuvat hyvin lähekkäin ni yhteiset pikkujuhlat saavat. Tosin eipä sinne monikaan pääse,harmi sillai kun lapsetkin oli oottanu kovasti näkevänsä kauempanakin asuvia läheisiä. Aina ei voi voittaa. Minähän niille lapsille selittelen...

Huomenna pääsen muutamaks tunniks miekkoseni kanssa tuulettumaan,tosin sekin on asioiden hoitelua mut silti. Otan siitä ilon irti. Tällä haavaa Neiti Uhma koettelee hermoja melko lahjakkaasti, eikä kuuntele kieltoja taikka muutakaan. Voi kuinka odotankaan murrosikää, ellei joku vakuuta mulle että tuo ittepäisyys vähenee iän myötä.

Ja haaveilua sitähän ei kukaan voi kieltää. Olen niin kiitollinen Piklun kasvattajalle että hän valitsi meidät koiran perheeksi. Ei oltais voitu parempaa koiraa saada/toivoa. Ilmotin Piklun suomen ihanin koira kisaan niin rakas se meille on. Mutta haaveilen että vielä joskus saan omistaa villakoiran,mielellään keskikoisen. Ihana luonne,turkkia jota hoitaa ja tietenkin perheenjäsen sitten aikanaan. Piklun kanssa meillä on vielä monia monia vuosia edessä yhdessä. Keretään vielä tuoksutella monet lenkkipolut. Mut haaveilla saa.

Nyt täyttyy mennä iltalenkille tuon meidän suomen ihanimman Piklun kanssa ja sitten suihkun kautta nukkuu.

Vanhenin nyt sitten tänäkin vuonna, kun en skipatakaan osannut.

Synttärit tuli ja kohta lopuillaan niinkuin tämäkin päivä. Synttäri fiilikset ei vaan ollu korkeat tämän elämän tilanteen keskellä ja vanhojen muistojen saattelemana. Kylläpähän vaan tästäkin päivästä selvisin ja meinasin selvitä tulevistakin! Vieraille tarjoilin karppipiikkaa, hyydykakkua ja keksiä kera juomien. Ajattelin tänne naputella ohjeet talteen kun niitä on kyselty. Tosin hyydykekakku voi olla vaikeempi koska se on menny aina soveltaen omasta päästä.

Karppipiirakka (n.25cm vuoka)

100g  Voita
1,5 dl  Ruisjauhoja
1 dl     Vehnäleseitä
2 rkl    Kylmää vettä
3 dl     Juustoraastetta

Nypi voi,jauhot ja leseet keskenään. Lisää kylmä vesi ja juustoraasteesta 2 dl. Levitä taikina piirakkavuokaan ja täytä pohja haluamillasi täytteillä.Päälle muna-kerma seos juustoraasteen kera. Tällä kertaa täytteenä oli laiskuuden vuoksi kinkkusuikalepussi ja kasvissuikalepussi. Onneksi vieraille kelpasi. Mutta tällä pohjalla teen aina suolaiset piiraat.

Kuva ei oo hiano ja liian myöhään otettu mut piirakka siinä näkyy!

Hyydykakku

Pohja: 150g  Digestivekeksejä
            75g  Margariinia

Täyte: 2 dl Vispikermaa
          500g Maustamatonta rahkaa
          5 rkl  Kuningatarhilloa
          500g Mustikkajogurttia
          8 kpl Liivatelehteä
          ½ dl  Sekamehua

1. Sulata rasva ja murskaa keksit. Sekoita keskenään hyvin ja painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan  pohjalle (halk. 22 cm).
2. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma,lisää joukkoon hillo,jogurtti ja rahka.
3.Kiehauta mehu ja liuota puristetut liivatelehdet  mehuun. Lisää liivate seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen täytteeseen.
4. Kaada täyte keksipohjan päälle ja nosta kakku jääkaappiin hyytymään.

Jääkaapin antimista koottu pläjäys.

Niin tämäkin päivä saatu päätökseen ja ainoastaan kadun kahvin juontia.närästys on sen mukanen. Joten arvata jo saattaa että ensi yönä voi unet jäädä niukille. Tätä kirjoittaessa oli vielä pakko maistella palanen tuota kakkua. Hyväähän se.Täytyy kaiketi alkaa hiipiä nukkumaan, muksut herää aamulla kukonlaulun aikaan ja armoa ei tunneta. Joten öitä.

Aamu pohdintoja.

Aamut ei oo koskaan ollu mun juttu, aina tuntuu etten oo saanu nukuttua tarpeeks. Tosin nykytilanteessa taitaa aina jäädä univelan puolelle. Nyt oonkin alkanu mennä aikasemmin nukkumaan et saan varmasti yöllä nukuttua tarpeeks,vaikka niiihin yö heräilyihin en voi vaikuttaa. Jospa ne univelatkin helpottais joskus.

Terveys on toinen juttu. Ihminen ei osaa arvostaa sitä ennen kuin alkaa kaipaamaan sitä,toisin sanoen on sairastanut. Ite on tässä melkosen läheltä seurannu läheisen taistelua terveyden kanssa ja se satuttaa sekä mietityttää myös aika lailla minua. Joten huolehtikaa hyvät ihmiset terveydestänne, koska se vaikuttaa myös muihin ympärillä oleviin ihmisiin.

Kevätkin on alkanut saapua, meillä vaan kaivataan et tuo lumi sais sulaa nopeammin pois. Leikkipuistoihin pikku ipanat kaipaa ja viihtyishän sitä itekkin paljon mieluummin ulkosalla. Tuo loska-paska vaan rajottaa,meillä kun vaikka lapset ois koko vartalo kondomissa niin ne osaa silti kastella ittensä. Joten kuravaatteita + muut höysteet kuivatellaan joka päivä. Koira on onnekks lyhyt karvanen ja helppo pitää puhtaana.

Nyt pitääkin lähtee kirmaamaan ulos kun aurinko paistaa ja muksuilla on virtaa. Pääsee taaas kuvattelee.

Elämää tietämättömyyden keskellä.

Elämä on ollut taas vähän aikaa yhtä sekasortoa. Eletään taas päivä kerrallaan ja toivotaan et se aurinko paistaa risukasaankin joskus. Pakko kyllä myöntää että eihän tässä osaa odottaa kuin lisää paskaa niskaan. Valotetaan nyt sen verran että ainakin kaikki yh-äidit saa mun sympatiat vaikka mie en oo kun vähän vaan harjoitellu sellasta elämää tässä pariin otteeseen ja lisää tulossa.

Tosiaan toivois vaan että sais elää sitä normaali elämää ja arkea vaan kaikessa rauhassa. Sitä on todellakin oppinu arvostamaan pieniä hetkiä ja pieniä iloja. Jospa se tästä taas lähtis jotenkin suttaantuu etiä päin, oon ainakin oppinu et elämässä on otettava se vastaan mitä tulee ja kaiken kanssa on opittava elämään mikä seuraa sua koko loppu elämän. Joku ihana läheinen sano mulle et ei se korkeempi voima anna enempää koettelemuksia kuin mitä yksi ihminen jaksaa kantaa.

On meillä laitettu siementäkin vakoon! Rairuoholla aloteltiin yks päivä ja sitten laiteltiin tomaattia sekä salaattia minikasvihuoneeseen. Kattoos nyt jos jotain pientä vielä laittais. Kun löytyy energiaa ja ideoita.

Näin se menee elämää päivä kerrallaan.

Muutto puuhissa jälleen.

Niin joo siis muutto edessä jälleen mut onneks ei tällä kertaa paikkakunta vaihdu niin pääsee vähän helpommalla. Tänään sopparit kirjotettiin ja saatiin avaimetkin ni voidaan jo pikku hiljaa kiikutella tavaroita uudelle asunnolle. Meidän elämä on ollut suhteellisen tasaista jo muutaman viikon ja toivon todella jatkuis vielä pitkään näin!

Tällä haavaa asutetaan neljästään,koiran sekä kissan kanssa 50 neliön kaksiota,pienellä vessalla,vaatekomerolla ja se keittiökin toki myös löytyy,pienenlainen. Eikä edes kylpyamme tässä tapauksessa korvaa asunnin kaikkia miinus puolia vaikkakin RAKASTAN kylpemistä! Love it! <3 Uusi asunto taasen on ihanan valosa ja hei kolme huonetta! Nakeroille oma huone ja meille oma,luksusta! Vaikkakaan ei nykysessäkään järjestelyssä oo vikaa mut tilan puute on ruvennu lähiaikoina ahdistamaan,tuntuu et tavaraa on hirveesti vaikka todellisuudessa tuskin on 4 hengen tavaroiks paljoo. Palaten uuteen asuntoon 70 neliöö aaria missä pyöriä ja keittiössä voi laittaa vaikka tansiks jos siltä tuntuu (verraten nykyseen) Vaikuttaa rauhalliselta paikalta, vaikka sittenhän sen vasta tietää kun on asunu jonkun aikaa.

Muuttoa sinänsä voisi luulla helpoksi tapaukseksi mut ei,ei se sitä ole. Mieheni ei saa kantaa mitään, saatikka edes kävellä paljoa ylimääräistä. Mulla on lapset apuna pakkaamassa ja melkeimpä kaikessa muussakin mitä ikinä teenkin, paitsi silloin kun ne nukkuu. Joten yöthän ovat tehokasta työskentely aikaa ja muutaman tunnin unilla jaksaa taas viihdyttää äitin pikku palleroita. Noh kahvia sen minkä maha kestää ja tulitikkupaketti taskuun silmiä varten kun ne ei enää pysy auki. KYllä se siitä, kun ei ressaa ni sitten muuttopäivänä kyllä ressittää sitten senkin edestä. Muutamat ystävät on jo lupautuneet tulla auttamaan joten eiköhän me selvitä tästäkin yhdessä kera ystävien. Nii ja tupakki lakon uudelleen alotuksen siirrän kernaasti myöhemmäksi kevääseen. Jos joku näkee ihmisen muotoisen savupiipun ei hätää, se olen vain mitä lepuuttamassa hermo riekaleitani.

No jospa minä tämän kevyen iltakaffe lörpöttelyn päätteeksi siirtyisin takaisin pakkaamaan niin ainakin tavaroista osa on valmiiksi laatikoiden sisäpuolella taikka jätesäkeissä. Niin ja tällä kertaa en edes lupaa ryhdistäytymisiä tämän blogin kanssa koska en osaa sanoa tulevasta. Näette kun palailen jälleen tänne minitoosani äärelle avautumaan ja hei kesähän lähenee niin kohta täytyy alkaa kylvämään siemeniä jos aikoo saada satoa kesällä, tällä kertaa aijon olla ajoissa liikenteessä. Kosteat vaot valmiiksi jotta siemenet voivaan tökkiä piiloon ;) Näihin härskeihin kahdella tavalla ymmärrettäviin sanoihin lopetan,see u :)