maanantai 24. helmikuuta 2014

Kevät viboja.

Tuntuu että kevät on lähellä. Sisällä olo tuntuu pakkopullalta ja tuntuu et pitäis saada jotain tuunailu juttuja tehdä tai upottaa sormet multaan. Ehkä tähän liittyy myös oivallus etten ole enää niin tarpeellinen meidän pienimmälle ihmiselle kokoajan vaan hän osaa jo leikkiä lattialla omia leikkejään hetken. Näin ollen minä voin jälleen juoda vaikka sen kupillisen kahvia rauhassa ja lämpimänä tai vaikka tiskata. Tää taas tuntuu musta ihanalta ja toisaalta haikeelt kun nuo pienet murut kasvaa niin äkkiä.

Toinen juttu minkä mie oon oivaltanu on että en mie osaa elää ilman koiraa, joo tiiän että meillä on koira mut jotenkin se ei oo sama. Mie kaipaan sitä miun suuri korvaista nuuskivaa adhd ikiliikkujaa miun vierestä. Joten ehkä mun on aika jossain välissä tutustua tarjontaan ja perehtyä kennelihin. Villakoira sen olla pitää. Ehkä syksyllä, vielä haluun rauhoittaa aikaa että meillä ollaan valmiita siihen lapsia myöten. Se voi tuo kevään tulo liittyä siihenkin, piklu kun rakasti kesää.

Nyt nostan tämän kauniin laardiahterini ja laitan rexille ruokaa jonka jälkeen kirmaan iltalenkille mitä loistavimmassa seurassa. Heido.

torstai 13. helmikuuta 2014

Minäkö vanha?

Olen alkanut miettiä lähtemistä facebookista tai oikeastaan se on muhinut jo jonkun vuoden mutta vielä se mun pärstä sieltä löytyy ja mut tavottaa sitä kautta. Plussana täytyy kyl sanoo noi kirpikset sieltä, yhtä jos toista hankittu sitä kautta. Luulen kuitenkin sen päivän olevan lähellä ettei minua sieltä löydy. Puhelimet on edelleen keksitty ja sehän saattais vaikka piristää tuota mun muuten mykkää puhelinta. Eipähän tarviis tuumata että luin fb:sta. Saisinpahan senkin ajan annettua lapsilleni vaikka melko kurkkimistahan se on mutta silti. Tänne voin purkaa itseäni jatkossakin.

Sitten surullisempaan osioon. Piklu on nukkunut pois. Mun ystävä,tuki,turva, hän joka ei tuominnut ketään, hän joka oli aina iloinen nähdessään ihmisen, hän joka oli läsnä mun hyvinä ja huonoina hetkinä. Ymmärrätte varmaan kun sanon että osa minua puuttuu. Ainakin tiedän ettei ole kipuja enää ja saat juosta lailla tuulen. Enkelinä katsot sieltä taivaalta. Oot aina sydämissämme <3 ei tule aikaa eikä paikkaa että joku sut korvaisi, olit meille lahja.

Näihin tunnelmiin päätän. Jatkan flunssani sairastamista ja lihasten treenaamista yskimällä. Bones telkkarista ja nukkumaan.