Elikkäs se ois eka kirjotus. Ideahan tähän lähti muilta, multa kyseltiin että kirjottelenko blogia ja kielteisiä vastauksia annoin,mutta ajatus jäi kytemään kumminkin. Tässä sitä nyt ollaan :) Tänään on ollut aika hermoja kiristävä päivä,ajattelin että kahvi kupponen kaikessa rauhassa kirjoitellessa loihtii mulle taas lehmän hermot.
Esikois tyttönen on uhma iässä,ja ai miten sen huomaa. No voin kertoa että varmasti naapuritkin huomaa! Neiti uhmasta lähtee aika kova ääni suuttuessaan,itkiessään ja välillä koko ajan. Välillä tunnen oloni jumiutuneeksi levy soittimeksi, joka toistaa vain kieltolauseita, ei, älä. Ei sitä saa ottaa jne. Niin täytyy kyllä myöntää että osaa se neiti uhma olla ihanakin,haluaa halata, pussata, hoitaa pikku veljeään ja naureskeleevat keskenään mut sit on näitä HERMOPINNASSA päiviä.
Pumba,nuorimmaisemme. Vasta puoli vuotias, niin tyytyväinen poika. Jokeltelee,leikkii,nukkuu ja syö. Ihanan rauhallinen vasta kohta vanhemmalle AinaMenossa siskolle. Pikku herrä syö soseita,puuroa ja kovasti maistellaan lisää :) Nyt molemmat nukkuuvat. Ja mun hermot ei oo enää laukeamispisteessä,jos kohta vaikka toinen kupillinen kahvia niin alkaa olla uusi immeinen.
Taidan tästä hiippailla pyykkäämään ja taimien kasteluun,niistä sitten lisää joku toinen kerta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti