Elämää tietämättömyyden keskellä.

Elämä on ollut taas vähän aikaa yhtä sekasortoa. Eletään taas päivä kerrallaan ja toivotaan et se aurinko paistaa risukasaankin joskus. Pakko kyllä myöntää että eihän tässä osaa odottaa kuin lisää paskaa niskaan. Valotetaan nyt sen verran että ainakin kaikki yh-äidit saa mun sympatiat vaikka mie en oo kun vähän vaan harjoitellu sellasta elämää tässä pariin otteeseen ja lisää tulossa.

Tosiaan toivois vaan että sais elää sitä normaali elämää ja arkea vaan kaikessa rauhassa. Sitä on todellakin oppinu arvostamaan pieniä hetkiä ja pieniä iloja. Jospa se tästä taas lähtis jotenkin suttaantuu etiä päin, oon ainakin oppinu et elämässä on otettava se vastaan mitä tulee ja kaiken kanssa on opittava elämään mikä seuraa sua koko loppu elämän. Joku ihana läheinen sano mulle et ei se korkeempi voima anna enempää koettelemuksia kuin mitä yksi ihminen jaksaa kantaa.

On meillä laitettu siementäkin vakoon! Rairuoholla aloteltiin yks päivä ja sitten laiteltiin tomaattia sekä salaattia minikasvihuoneeseen. Kattoos nyt jos jotain pientä vielä laittais. Kun löytyy energiaa ja ideoita.

Näin se menee elämää päivä kerrallaan.