No ompa tämäkin muuttunut sitten viime käynnin O.o Menee taas aikaa ennenko oppii uudelleen käyttämään. Meillä ollut taasen hulinaa. Muksut sairastellu ja mut ukko taasen on selvinny pelkillä kontrollikäynneillä, onneks. Elämä rauhaantuu pikku hiljaa ja aletaan kotiutumaan tänne uuteen kotiin. Tosin tunnustettakoon että tuolla kaapin perukoilla on vielä pari paffilootaa läpikäymättä mut en ota ressiä.

Viikonloppuna vietetään lasten nimppareita kun sattuuvat hyvin lähekkäin ni yhteiset pikkujuhlat saavat. Tosin eipä sinne monikaan pääse,harmi sillai kun lapsetkin oli oottanu kovasti näkevänsä kauempanakin asuvia läheisiä. Aina ei voi voittaa. Minähän niille lapsille selittelen...

Huomenna pääsen muutamaks tunniks miekkoseni kanssa tuulettumaan,tosin sekin on asioiden hoitelua mut silti. Otan siitä ilon irti. Tällä haavaa Neiti Uhma koettelee hermoja melko lahjakkaasti, eikä kuuntele kieltoja taikka muutakaan. Voi kuinka odotankaan murrosikää, ellei joku vakuuta mulle että tuo ittepäisyys vähenee iän myötä.

Ja haaveilua sitähän ei kukaan voi kieltää. Olen niin kiitollinen Piklun kasvattajalle että hän valitsi meidät koiran perheeksi. Ei oltais voitu parempaa koiraa saada/toivoa. Ilmotin Piklun suomen ihanin koira kisaan niin rakas se meille on. Mutta haaveilen että vielä joskus saan omistaa villakoiran,mielellään keskikoisen. Ihana luonne,turkkia jota hoitaa ja tietenkin perheenjäsen sitten aikanaan. Piklun kanssa meillä on vielä monia monia vuosia edessä yhdessä. Keretään vielä tuoksutella monet lenkkipolut. Mut haaveilla saa.

Nyt täyttyy mennä iltalenkille tuon meidän suomen ihanimman Piklun kanssa ja sitten suihkun kautta nukkuu.