Olen alkanut miettiä lähtemistä facebookista tai oikeastaan se on muhinut jo jonkun vuoden mutta vielä se mun pärstä sieltä löytyy ja mut tavottaa sitä kautta. Plussana täytyy kyl sanoo noi kirpikset sieltä, yhtä jos toista hankittu sitä kautta. Luulen kuitenkin sen päivän olevan lähellä ettei minua sieltä löydy. Puhelimet on edelleen keksitty ja sehän saattais vaikka piristää tuota mun muuten mykkää puhelinta. Eipähän tarviis tuumata että luin fb:sta. Saisinpahan senkin ajan annettua lapsilleni vaikka melko kurkkimistahan se on mutta silti. Tänne voin purkaa itseäni jatkossakin.
Sitten surullisempaan osioon. Piklu on nukkunut pois. Mun ystävä,tuki,turva, hän joka ei tuominnut ketään, hän joka oli aina iloinen nähdessään ihmisen, hän joka oli läsnä mun hyvinä ja huonoina hetkinä. Ymmärrätte varmaan kun sanon että osa minua puuttuu. Ainakin tiedän ettei ole kipuja enää ja saat juosta lailla tuulen. Enkelinä katsot sieltä taivaalta. Oot aina sydämissämme <3 ei tule aikaa eikä paikkaa että joku sut korvaisi, olit meille lahja.
Näihin tunnelmiin päätän. Jatkan flunssani sairastamista ja lihasten treenaamista yskimällä. Bones telkkarista ja nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti